Voi kun olisi kymmenen kättä...

Tällä hetkellä on taas niin monta käsityötä kesken. Juuri kun sain käsityökorin tyhjättyä päättelemättömästi töistä, huoh.. Juhannuksena ei paljon tullut kudottua, vaikka pari käsityötä oli mökillä mukanakin...

Nyt kun olen joutunut kesäflunssa kouriin, niin luulisi ehtivän kutoa, vaikka mitä. Mulla on vaan huono tapa haalia koko ajan uusia projekteja. Ja kun joku ei olekkaan oikean kokoinen, niin heti lentää koppaan, ja uusi työ vaan tilalle :) Tällä hetkellä mulla on kesken:
- palmikkovillasukat (ei se palmikon tekeminen olekaan vaikeaa ja kuinka kaunista jälkeä siitä tulekaan),
- virkattuja tuikkukippoja (postasin jo valmiista tännekin kuvan, mutta nyt pitäis saada itsellekin...),
- pöllömaskotti (ei taida valmistua koskaan, kun ei siitä niin hieno tullutkaan),
- jakkaran päällystä afrikan kukista (monesti olen jo purkanut, kun koko ei täsmää, ehkä lahjoitan sen toisaalle, ja hankin itselleni kivemman värisen..)
- ekologinen ikuisuusprojekti, jota en vielä paljasta

Sitten mumma ilmoitti, että kaikki hänen sukat on pärkynyt. Niin nyt on tärkeimpänä työnä tehdä hänelle villasukat :)

Langanloppujen tuho osa 6

Voi tätä pöllömaniaa :D Ja kun törmäsin näihin söpöläisiin, niin se oli menoa. Toki omat hermot ei oikein jaksanut tälläista pientä näperrystä. Ihan ok tuli omasta pöllöstä, mutta jotenkin ne olisi isossa porukassa söpömpiä. Toki ei itsellä olisikaan käyttöä monelle...

Langanloppujen tuho osa 5

Ei Suomen kesä ihan näin kylmä ole...


Mutta kun kaapin perällä on pyörinyt kaksi kerällistä Jambo lankaa, ja en keksi muutakaan. Niin syntyi piiiitkä kaulahuivi.

Langassa oli itsessään hienosti punaisen eri sävyjä, ja lisää elävyyttä huiviin toi helmineulos.

Miksei kukaan ole aiemmin mulle kertonut, että helmineulos on näin nopea tehdä ja siltä ihanan näyttävä.

Koruilua vaihteeksi

Pitkästä aikaa tuli tehtyä koruja välillä.


Multa tilattiin pitkä kaulakoru, jonka saisi kaksi kertaa kaulan ympärille. Ja kaikki, jotka on niitä käyttänyt, tietää kuinka ne pakkaa aina kiristyä käytössä niin että happi loppuu :)Joten tämä on tehty kahdesta korusta, joilla on yhteinen lukko, pysyypä aina sopivan pituisena. Sitten alkoi armoton laskeminen, jotta saisi kaapista löytyneet helmet riittämään, ja tälläinen tuli.

Korussa on käytetty korumetallisia osia, kirkaita helmiä, ruskeita säröhelmiä ja ruskehtavia makeanvedenhelmiä.

Pahoittelen, etten ehtinyt ottaa tarkempaa kuvaa ennen kuin toimitin korun ostajalle..

Langanloppujen tuho osa 4

Kierrellessäni blogeja törmäsin tälläisiin virkattuihin tuikkuihin. Anteeksi hänelle, joka oli idean keksinyt ensimmäisenä. En enää löydä kyseistä blogia, että voisin linkittää.

Tuikkujen pohjat on virkattu kiinteillä silmukoilla ja reunat pylväillä oman pään mukaan. Tuikun sisällähän on tietenkin pilttipurkki. Tosi nopeita tehdä, ja ekojahan nämä on :)

Itse virkkasin näitä useamman vahtiessa toisten unta, ja meinaan niillä kiittää työkavereita yhteisestä taipaleesta, kun olen vaihtamassa työpaikkaa..

Hermanni-kakku

Tämähän ei ole mikään leivontablogi, mutta tästä Hermannista on pakko kertoa. Sain työkaverilta kesälahjaksi taikinajuuren ja siihen käyttöohjeet. Viikon mä rakkaudella Hermannia kasvatin; sekoitin ja ruokin.

Koska itse tykästyin lahjasta, niin aattelin laittaa Hermanni Juniorit myös jakoon. Tuunasin vanhoja lasipurkkeja, joissa Hermanni Juniorit pääsevät uuteen kotiin ompeluseuramme jäsenin luo. Saa nähdä innostuuko ompeluseuran naiset yhtä kovaa Hermannin kasvatuksesta.

Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun elämäni aikana teen kuivakakkua, vaikka ahkera leipoja olenkin. Valmis kakku oli niiin herkullista! Mutta mitä muuta voi olettaakaan, kun taikinaan tuli suklaata, pähkinää ja kanelia. Omena oli hyvä kontrasti mauille.
Nyt taitaa käydä niin kun työkaverini kertoi; tulee seuraavaksi ongelma, että mistä saisi uudestaan juuren alun, jotta saisi uudelleen tota herkullista kakkua leipoa :)

Voi kun oppisi ensin ajattelemaan, ja sitten vasta tekisi..

Nuorena olen viettänyt aikani hevostalleilla. Kun olin juuri oppinut kutomaan, sain ajatuksen, että haluan kutoa hoitohevoselleni ihanan lämpöisen loimen. Komerosta löysin tilkkupeiton, josta sain idean, että loimi toteutetaan kutomalla neliöitä ja yhdistelmällä niitä. Sitten kaivettiin äidin kaapista kaikki langan loput ja rupesin hommiin. Neliöitä tarvittiin kokonaiseen loimeen niin paljon, että mummanikin niitä kutoi mulle.
Tämmöisistä kudotuista neliöistä loimi lopulta koottiin:

Sitten, kun loimi oli melkein valmis, niin totesin, että loimi on liian painava ja vaikea kuivattaa tallioloissa. Keskeneräinen loimi jäi komeroon pyörimään. Aina sitä kirottiin, kun komeroa siivottiin tai tuli muuton aika.

Pikkuhiljaa aloin purkamaan loimea aina, kun tarvitsin pienen määrän lankaa. Olihan tuo loimi niin värikäs, että aina löytyi melkein etsimäni väri :)

Äitini ehdotti eräänä jouluna, jos tekisin "loimen" paloista sukulaisille patalappuja joululahjaksi. Toiselle puolelle virkkasin isoäidin neliön puretuista langoista ja toiseksi puoleksi etsin sopivan värisen taustapalan. Näitä patalappuja on varmaan jokaiselle sukulaisella, ja joillakin useampiakin :)

Nyt "loimen" taru on ohitse. Nämä oli viimeiset patalaput, joita siitä sai tehtyä. Kolme viimeistä palaa, jotka jäi yli loimesta, päätin lahjoittaa kummilasten nukkeleikkeihin. Huh, vihdoin on kaapissa taas tilaa vähäsen enemmän..

Korttisatoa

Pitkään aikaan en ole saanut tehtyä kortteja. Kaikki tarvikkeet ovat muutton jälkeen yhdessä isossa laatikossa. Voi niitä aikoja, kun kaikille oli oma paikka työpöydän laatikoissa.
Kun muu perhe lähti reissuun, niin päätin valloittaa keittiön pöydän kaikella tilpehöörillä. Koko viikonlopun tein kortteja aina, kun keksin idean. Ehkä olisi ollut helpompaa tehdä monta samanlaista korttia, mutta sehän olisi ollut tylsää.

Tässä on osa viikonlopun sadosta. Kaiken kaikkiaan kortteja oli nelisenkymmentä, eipä heti lopu :P Kuten huomaat korttini ovat hyvin yksinkertaisia, ja en omista kunnollisia tarvikkeita esim. leimaisimia..

Aiemmin olin tehnyt löydön kerrankin kirpparilla. Löysin Kutsuvat kortit-kirjan, josta nappailin muutaman idean..